tässä elämä on, oma kallis ja tarpeeton

Tätäkö tää elämä oikeasti on? Hetken olet onnellinen ja tääs tipahat kuoppaan.
Kertokaa mulle kauan tätä pitää jaksaa, miksi tätä pitää jaksaa? Miksi?

Enkö ole ansainnut onnea, pientä palaa edes joka kestäisi kauemmin kuin hetken.
Tähän synkkyyteen ja murheeseen, ikuiseen mustuuteenko mut on tuomittu ilmeisesti?

Kuka osaisi vastata minulle tuleeko tämä aina olemaan tämmöistä vai muuttuuko tämä joskus paremmaksi?

Opinko koskaa nauttimaan elämästä näin, vai tulenko aina kaipaamaan jotain ja se tuhoaa minua palapalalta kunnes minusta ei ole jälellä enää mitään.

Ainoa asia mikä pitää minua edes hieman järjissäni ja kiinni elämässä on tyttäreni. Mutta äitinä olen surkea ja olen monesti miettiny olisiko hänen parempi isällään kuin minulla. Joskus tuntuu että en osaa rakastaa tai ainakaan näyttää sitä niin että se välittyisi hänelle.

Liikaa kysymyksi, liian vähän vastauksia. Oi jospa vain voisin kytkeä edes hetkeksi aivot pois päältä ja olla ajattelematta yhtään mitään, helpottaisikohan, auttaisikohan?

Ylämäkeen ja takas alas ja taas lähtään kiikkuun ylös

Mieliala heijailee ylös ja alas, samanpäivänä aikana voin olla sekä onnellinen, että surullinen. Luulin et tästä ois päästy jo, että nuo tuntuu olis edes eripäivinä, mutta näköjään ei.

Tosiaan sairasloma jatkui elokuulle saakka, et siihen saakka mennää terapiaa ja itseään kuntouttaen. Olen kuulemma terapeuttini 10 oppilas, ku aina tulen vaikka se oiski vaikeaa ja oon aina tehny välitehtävät edes jotenkuten, että panostan selkeästi myös itse omaan paranemiseeni. Niinkuin yritänkin koska en halua olla tälläinen, haluan olla onnellinen oma itseni.
En arka, syylisyyttä kantava, kiukutteleva, raivoava, hiljainen, syrjäänvetäytyvä henkilö, vaan se puhelias, nauravainen, itsevarma, satunnaisia kiukunpuuskia saava henkilö, se haluan taas olla.

Ihastuminen on ihana tunne joka saa sut olemaan hetken onnellinen, kunnes iskee se epävarmuus ja suunnaton suru sen takia. Joo tiedän että helpoimmalla pääsis kun kysyis vaan suoraan että missä mennään ja mikä on tilanne, mutta ku en tahdo pettyä ja olla sitten sen vuoksi surullinen, vaikka se olisi oikeasti se paras taktiikka.

Olen saanu jopa aikaankin asioita nykyään vaikka olenki välillä edelleen silti sairaan väsynyt. Mut kuitenkin jospa tää tästä joskus ehkä.

Miksi?

Olipa kerran tinder ja sen mätsi, joka johti tapaamiseen ja seksiin ja vrk yhessä oloon, josta seurasi kuitenki jatkuva yhteydenpito ja kai jonkunlainen ihastuski, en tiedä.

No olipa pääsiäinen ja reissu länsi-suomeen, irtiotto arjesta. No tämä tinder mätsi oli sattumoisin myös 60km säteellä ja halusi nähdä mut, no vietimme taas vrk yhdessä, harrastimme seksiä paljon, mutta myös pussailimme paljon ja olimme lähekkäin, varsinkin yöllä hän huomioi mua paljon. Seuraavana päivänä oli hieman etäisempi ja sai mut miettii että mitähän vittua, kannattiko taas. Mutta sitten kuitenki ku päästii liikkeellee niin keskustelimme kaikkea.
Ajattelin kyllä että tää oli nyt tässä, mutta eipä mitää hän oli se joka pisti mulle viestiä ja taas olemme  viesteilleet ja tosiaan hän tekee niissäki aloitetta, et en vain minä.

Mutta en tiedä edes mitä ite ajattelen, mulla on ikävä, mutta se on ainoa tunne josta olen varma.
Hän on mukava, fiksu, keskustelutaitoinen, söpö. Mutta hän on kaukana ja mä en tie yhtää mitä hän ajattelee musta, enkä halua edes kysyä.

Miten mä aina ajaudun tämmösiin tilanteisiin, miksi.

Miksi ei voi tulla vaa mies johon ihastun ja seki muhun ja kaik ois paljo helpompaa.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Mä oon unohtanu koko mun blogin olemassaolon ja en oo päivittänyt ollenkaan sitä sen vuoksi.

Olin viikon rentoutumassa kissan kanssa mökillä ja voin sanoa että teki hyvää ja oisin mielellään jäänyt toiseksi viikoksi, mutta ku ei pystyny. Sää ei kyl suosinut mutta ei se mitää, lenkillä kävin kuiten ja lumikenkäilemässä.

Viimeviikonloppuna näin rakasta ystävääni jota olen viimeksi nähnyt heinäkuussa, voin sanoa että oli ihanaa viettää hänen kanssa aikaa ja voin sanoa että kauhee ikävä vaan jäi tai harmi siit ku hän asuu niin kaukana tai minä en tiedä, mutta kaukana kuitenkin.

Olen jostakin syystä vaan kauheen väsynyt kokoajan, kaik on vähä semmosta pakkopullaa välillä. alkaa jo ottaa itteänikin päähänm ku tuntuu että mitää ei jaksa.

Miesrintamalla ei mitää uutta tai no että tuon Tamperelaisen kanssa pidetään jostain syystä yhteyttä suhtsäännöllisesti vaikka mitään puhetta ei oo ollu et nähtäis uudestaan tai mitään, mut vaan viesteillään silti. aina välillä mietittyttää et miks ihmeessä, mut en kysy, koska en tie haluanko kuulla oikeasti vastausta.

Tällähetkellä vaan itkettää ja en edes tiedä miksi, mutta haluaisin vaan nyt käpertyä jonku kainaloon.

Tinder ja sen mätsit, mur

Voihan tinder, sinne aina menee sieltä menee pois ja taas menee takas. Tietämättä edes mitä sieltä edes oikeastaa hakee tai seksiä kai sieltä vain haetaan tai niin ainakin kaikki sanoo.
Toki tien tyyppejä jotka on sen kautta saanu sen parisuhteenki tai ovat alkaneet seurustella.

No mä mätsäsin siellä mun yhen kaverin kanssa tai oikein tuon kaverin kanssa ketä olen pannutki keneen olen ollut ihastunutkin. Ja se mätsi sekoitti mun pään hetkeksi, kunnes ihana ystäväni takoi mulle järkeä päähän, että eiköhän meillä ois jotain muutakin kuin seksiä jos seki sitä haluais, eli se oli vaan seksi mätsi.

No sit mulla kävi eilen sen kautta miesvieras, joka asuu oikeesti hämeessä mut oli reissussa levillä ja tuli sielt sit pois sen takia et no näkee mut ja voidaan panna. Olihan se taas semmonen pienoinen pettymys joka muistutti mua siitä miks mä en nuita yhen illanjuttuja pahemmin harrasta. Ja nyt voin sanoa että mie en edes jännittäny sitä vaa annoin vaan mennä, mutta joo se jätkä sai huomattavasti enemmän tästä keissistä kuin mie. Joten nyt vaan suoraan sanottunu tunnen pettymystä ja ehkä häpeääkiin. En tie.

Ja ajatukset vaan karkailee tuohon kaveriin vähä väliä. Miksi ei voi vaan päästä yli ja eteenpäin. Miksi?

Kaksi biisiä jotka sopii vaan mielialaan.

Mutta minulta puuttuisi rakkaus

Mokoma - Mutta minulta puuttuisi rakkaus

Lyhty sammunut pääni päällä, ei yksikään ajatus elä
Kipu esittäytyy ystävänä on aina vain lähempänä
Vaalin sitä rakkaudella sillä ei ole minulla toista
Huokaan hiljaa eikä kukaan vastaa
Päivät seuraavat toinen toistaan
ja minä odotan jotain tapahtuvan
ja minä odotan jonkun saapuvan
onko jossain minulle koti johon joku minua kaipaa
muistelen aikaa jolloin vielä nauroin ja tunsin vihaa

Nyt olen kehys vailla kangasta luuta ja heikkoa lihaa
Ja minä odotan jotain tapahtuvan

Onko jossain minulle koti johon joku minua kaipaa
Ryntääkö joku syliin jos olen ollut poissa pitkän aikaa
Itkeekö joku jos kuulee minun kuolleen pois, huomaako edes kukaan
Onko haudallani kynttilöitä
 Kukkia saanko mukaan

Nyt olen kehys vailla kangasta luuta ja heikkoa lihaa

Onko jossain minulle koti johon joku minua kaipaa
Ryntääkö joku syliin jos olen ollut poissa pitkän aikaa
Itkeekö joku jos kuulee minun kuolleen pois,  huomaako edes kukaan
Onko haudallani kynttilöitä
Kukkia saanko mukaan.

Tämä biisi kolisi kuin metrinen halko kun sen lauantaina ensimmäistä kertaa koskaan luulin ja vielä livenä, mä olin niin myyty.
Olin siis ihan paras viikonloppu pitkästä aikaa, lauantaina apinan, mokoman, turmiön kätilöiden ja stam1nan keikki Oulun energia areenalla, oijui tuommosia lisää kiitos <3

Toki viikonloppuun kuului myös laatuaikaa "perheen" kanssa ja rentoilua. Viikonloppu on vaa niin lyhyt et kavereita ei tuol reissulla kerennu nähä :(

Oppia ikä kaikki vai miten se menikään?

Dodi, koulu on keskeytetty taas vaihteeksi ja jatkuu syksyllä, jospa mä oisin siihen mennessä saanu itseni kuntoon ja tän uupumukseni/masennuksi saanu hoidetuksi. Välillä on niitä päiviä ku jaksan siirtää vuoria niinku eilen oli ihme virta päivä ja sit on niitä ku sängystä nouseminen on silkkaa tuskaa. Mutta kyl tää tästä päivä kerrallaan etenee.

Mun tytär tuntee äitinsä kyl parhaiten, psykologin testeissä nousi esiin täsmälleen samoja sanoa/asioita mitä tyvär sillon joskus perheneuvolassa listas, et mitkä kuvaa mua :) Diagnoosi on toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso. Sit aletaan myös työstään tuota mun "vihan" hallintaa, koska en osaa riidellä rakentevasti vaan se menee aina siihen kurkkusuorana huutomiseen ja muutenki huutamiseen, niin alamme opettelee käsittelemään mun ärtymystä ja vihantunteita jne,
Sit tietenki jotain päivärytmiä aletaan rakentaa, etten vaa jää tähän kotiin pyörii ja nuku niin pitkää ku huvittaa yms. Toki nyt alkuun saan levätä, mutta pikku hiljaa otetaan jotain uutta aina mukaan kuntoutukseen.

Sitten on nää miehet, tai tuo sama joka sai mun kiinnostuksen herään ja sit totes et me ollaa liian erilaisia parisuhdemielessä. Me sovittii että ollaa kavereita ja no alkuun meän viestit oliki sitä, kunnes tässä paripäivää sitten alko tulee semmosia viestejä, etttä oli hieman pihalla että missä mennään. Ja no sit eilen me tuijottelimme toisiamme melkee kaks tuntia webbikameran välityksellä ja samalla lätistii niitä näitä. Ja mä oon söpö, namu jne ja se haluaa mua...joten tässä se taas tuli, mä en edelleenkään ole tyttöystävä matskua vaan olen aina vaan se pano. Asia jonka opin aina uudestaan ja uudestaan. Ja no emme ole sitä seksiä harrastaneet ja saas nähä miten käy. Koska mie taas hajotan itseni. Ku se jätkä hymyilee niin mä en voi olla hymyilemättä, sen hymy on vaan jotakin aivan käsittämätöntä.

Jatkuva panetus

Oikeasti alkaa mennä hermot ku panettaa koko ajan. Onko se tää kevät vai onko vaan joku kausi vai mitä vittua. Mutta oikeesti ei tää voi olla normaalia, koska olihan mä puolivuotta selibaatissa (itsetyydystä ei lasketa) niin miks nyt on näin prkl vaikeeta.

Oon jo miettiny et teen jotain mitä en ole koskaan tehnyt, meen baariin pokaan vaan jonku panen sitä ja kiitos hei. Mutta tässä tulee tää mun itsevarmuus ongelma, koska en ole sinut kroppani kanssa epäilen et musta ei oo pokaamaan ketää. Toki ois seki vaihtoehto että antaisin jonku pokata mut hmmh.

Oon myös miettiny että kirjotain tinderiin et etsin seksiseuraa, niin tulisko mätsejä hmmh, myös suomi.24 oon miettiny jo et etin sieltä ne seksiä etsivät ja kirjotan niille, mutta ongelma on et niillä ei oo melkee koskaa sitä kuvaa siel profiilissa, joten öö.

Kaikki ois vaan helpompaa ku ois se vakipano tai seksisuhde, ei tarvis kärvistellä puutteessa ja miettiä yllämainittuja vaihtoehtoja. HALUAN SEKSIÄ, prkl.

Tuomittuna kulkemaan

Nousin kanssa auringon meren rantaa kulkeemaan.
Ääretöntä katselin, jotain melkein aavistin.
Rakastuneet kulkee taas puiden alle käsikkäin.
Heidän näkevän sen näin, mitä vaille itse jäin.
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa ja seuraavaan.
Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta vaan.

Sydän kuulee puheen pään.
Näkyväiseen kiintymään ei silti tyydy pelkästään.
Miksei? En tiedä itsekään.
Se jokin, mitä odottaa, jos sen täällä kiinni saa.
Se tuskin on, mä tiedän sen Mun ikäväni arvoinen.
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa ja seuraavaan.
Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta vaan.

Tuo biisi soinut päässä monta päivää ja nuo sanat passaa kyl ainakin tällä hetkellä niin omaan elämään kuin olla ja voi. 
En tajua miks oon nyt näin rakkauden nälkäinen ja tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. 

Mun saikku jatkuu kevään ja valmistun siirty jonnekki tulevaisuuteen. Aattelin kyllä jos saisin tehtyä kaikki puuttuvat tehtävät tässä kevään aikana pois jaloista pyörimästä, niin syksyllä ois enää sit juur mitää. 

Mun vaan pitäs itelle kehittää päiviin muutakin ohjelmaa kuin kämpillä oleminen, jotain jolla saan sisältöä ja rytmiä päiviini. 
Haluaisin niin alkaa kulkeen salilla ja uimassa, mutta ei taida resurssit riittää siihen, Huoh miksi kaikki on niin kallista?

Nytki haluaisin mennä käy levillä viikonloppuna ku ystävä tulee, mutta kun ei ole rahaa niin ei ole rahaa, kyl aina välillä vituttaa olla köyhä. Toki oon tyytyväinen et rahat riittää laskuihin ja sen jälkeen saa viel ruokaakin, mutta silti. 

Positiiviset;
Pulkkamäki serkun perheen kanssa
Harry Potter muksun kanssa
Siivosin kämpän

Hajottaa

Miksi oi miksi mie en voi vaa siirtyä seuraavaan vaan täytyy jäädä jumiin. Tuntuu että oon kaikessa nyt ihan jumissa, et kaikki vaa junnaa paikoillaan ja missää ei oo mitää mieltä saati järkeä.

Oon yrittäny opetella ajattelemaan positiivisesti, olla positiivisempi, mutta koko ajan puskee negatiivisia ajatuksia ja tuntuu et mie vaan valitan, vaikka yritän siitäkin päästä eroon. Turhasta valittamisesta. Ja oon huomannu olevani nykyään kateellinen...sekää ei auta sit nuihin yllämainittuihin asioihin yhtään.

Edelleen mietityttää tuo et miks kaikki mun viimeaikaiset miesjutut on ollu tämmösiä räpistelyjä, joissa mulla on aina enemmän niitä tunteita ja sit vaa kaik kaatuu. Niinku nytki mä olin pirun varovainen ja sit ku mä laskin sen suojamuurin niin tuntu et se vaa kostautu.

Jotain hyvää kuitenki, oon alottanu treenaamisen ja opettelee syömään terveellisemmin, joten jospa jotain tuloksia sais aikaanki tässä ja sais tuon motivaation pidettyä yllä.

Mut nyt päätin että mä listaan joka päivä vähintään kolme positiivistä asiaa elämästäni tai päivästäni ja tässä ois tän päivän;
1. Sain kammettua itseni aamulla ennen kasia ylös
2, Mulla on maailman ihanin lapsi ja karvakasa
3. Mun tiskit tiskattiin

Jei mä saan kokata mun ihanalle ystävälle ja siskolle 3ruokalajin illalisen, pääsen toteuttaan itseäni keittiössä pitkästä aikaa ja ihan omien mielihalujeni mukaan, ei tarvi miettiä syökö lapsi tätä vai ei :D

Miehet

Voihan miehet/mies, prkl ku ne aiheuttaa aina päänvaivaa mutta ku niitä ilmankaan ei osaa olla (valitettavasti).

Mä oon pikkuhiljaa alkanu miettii parisuhdetta ja todennu, että en mä pahakseni sitä enää pistäs. Mutta silti pelkään antaan itsestäni oikee mitää, koska mä en edellenkää halua pettyä.
Nyt olen whatsappaillu yhen miehen kanssa, joka oli alkuun todella aktiivinen ottaan yhteyttä ja kirjottelee ja ku mä vihdoin uskalsin laskee omaa suojaani alemmas, niin kaik käänty sit nurin niskoin. Mulla on yleensä voimakas intuitio ja se on ollu todella usein oikessa ja nytkin se viestii voimakkaasti mulle et jää tähän ja taidan kuunnella sitä että en pety.

Mä taidan oikeasti etsii itselleni vaan seksisuhteen tai sit alan opettelee harrastaa niitä yhenillan juttuja, pääsis helpoimmalla ja pääsis tästä prkl panetuksesta eroon. Mutta ku haluan myös halaillakki ja nukkuakki jonku kanssa edes sillon tällöin, huoh. Miks vastaan ei voi vaan kävellä joku ja se ois siin, mutta ku ei. Mä ihastun aina "vääriin".

Lomalla

Joo olen ollut niin totaalisen lomalla, etten ole edes koneella käyny ku maksamassa laskut, joten kenenkää blogeja en oo lukenut saati omaani päivittäny.

Kävin tosiaan psykologilla ja sain lausunnon itsestäni joka oli niin paikkaansa pitävä kuin olla ja voi. Mun ressitaso on niin korkee, et en tajua koska se on täynä ja ku se kaatuu niin sit mä romahan. Mä vaadiin itseltäni ihan liikaa, enkä annan armoa itselleni. Olen myös sosiaalisesti erittäin lahjakas ja asetan muut itseni edelle. Tuossapa nyt varmaa tärkeimpiä ja sellasia mitkä just nyt muistuu mieleen.

Mä tässä myös pähkään että palaanko kouluun vai jatkanko sairaslomaa vai mitä pirua mä teen. Edelleenki on hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Mutta olen todella väsynyt kokoajan ja mulla onkin kuulemma krooninen väsymys.
Sit mä myös mietin paikkakunnan vaihtoa, koska mun isovanhempien muisti alkaa oleen sitä luokkaa, et tunnen että pitäs olla lähempänä niien apuna ja tukena, mutta kyseisellä paikkakunnalla on hyvät ja huonot puolensa ja lapseni ei sinne ole halukas muuttamaan.

Tänään aloitin treenauksen, pakko alkaa muuttamaan elämää, pakko saada painoa pois ihan terveytenikin takia.

Haluaisin myös elämääni rakkautta, en vieläkään tiedä siitä parisuhteesta, mutta silti haluaisin jonkun. Haluan lämpöä ja läheisyyttä, haluan jonku joka välittää musta, huoh.