Dodi, koulu on keskeytetty taas vaihteeksi ja jatkuu syksyllä, jospa mä oisin siihen mennessä saanu itseni kuntoon ja tän uupumukseni/masennuksi saanu hoidetuksi. Välillä on niitä päiviä ku jaksan siirtää vuoria niinku eilen oli ihme virta päivä ja sit on niitä ku sängystä nouseminen on silkkaa tuskaa. Mutta kyl tää tästä päivä kerrallaan etenee.
Mun tytär tuntee äitinsä kyl parhaiten, psykologin testeissä nousi esiin täsmälleen samoja sanoa/asioita mitä tyvär sillon joskus perheneuvolassa listas, et mitkä kuvaa mua :) Diagnoosi on toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso. Sit aletaan myös työstään tuota mun "vihan" hallintaa, koska en osaa riidellä rakentevasti vaan se menee aina siihen kurkkusuorana huutomiseen ja muutenki huutamiseen, niin alamme opettelee käsittelemään mun ärtymystä ja vihantunteita jne,
Sit tietenki jotain päivärytmiä aletaan rakentaa, etten vaa jää tähän kotiin pyörii ja nuku niin pitkää ku huvittaa yms. Toki nyt alkuun saan levätä, mutta pikku hiljaa otetaan jotain uutta aina mukaan kuntoutukseen.
Sitten on nää miehet, tai tuo sama joka sai mun kiinnostuksen herään ja sit totes et me ollaa liian erilaisia parisuhdemielessä. Me sovittii että ollaa kavereita ja no alkuun meän viestit oliki sitä, kunnes tässä paripäivää sitten alko tulee semmosia viestejä, etttä oli hieman pihalla että missä mennään. Ja no sit eilen me tuijottelimme toisiamme melkee kaks tuntia webbikameran välityksellä ja samalla lätistii niitä näitä. Ja mä oon söpö, namu jne ja se haluaa mua...joten tässä se taas tuli, mä en edelleenkään ole tyttöystävä matskua vaan olen aina vaan se pano. Asia jonka opin aina uudestaan ja uudestaan. Ja no emme ole sitä seksiä harrastaneet ja saas nähä miten käy. Koska mie taas hajotan itseni. Ku se jätkä hymyilee niin mä en voi olla hymyilemättä, sen hymy on vaan jotakin aivan käsittämätöntä.
<3
VastaaPoista