Miksi?

Olipa kerran tinder ja sen mätsi, joka johti tapaamiseen ja seksiin ja vrk yhessä oloon, josta seurasi kuitenki jatkuva yhteydenpito ja kai jonkunlainen ihastuski, en tiedä.

No olipa pääsiäinen ja reissu länsi-suomeen, irtiotto arjesta. No tämä tinder mätsi oli sattumoisin myös 60km säteellä ja halusi nähdä mut, no vietimme taas vrk yhdessä, harrastimme seksiä paljon, mutta myös pussailimme paljon ja olimme lähekkäin, varsinkin yöllä hän huomioi mua paljon. Seuraavana päivänä oli hieman etäisempi ja sai mut miettii että mitähän vittua, kannattiko taas. Mutta sitten kuitenki ku päästii liikkeellee niin keskustelimme kaikkea.
Ajattelin kyllä että tää oli nyt tässä, mutta eipä mitää hän oli se joka pisti mulle viestiä ja taas olemme  viesteilleet ja tosiaan hän tekee niissäki aloitetta, et en vain minä.

Mutta en tiedä edes mitä ite ajattelen, mulla on ikävä, mutta se on ainoa tunne josta olen varma.
Hän on mukava, fiksu, keskustelutaitoinen, söpö. Mutta hän on kaukana ja mä en tie yhtää mitä hän ajattelee musta, enkä halua edes kysyä.

Miten mä aina ajaudun tämmösiin tilanteisiin, miksi.

Miksi ei voi tulla vaa mies johon ihastun ja seki muhun ja kaik ois paljo helpompaa.