Vuoristorata

Mä tein ihmeen ja sain jopa raahattua itseni sängystä ylös 7:40 ja antanu itseni mennä sinne takaisin. Olin kerrankin normaali äiti ja etsin lapselle aamulla toppavaatteet ja huolehdin, et se söi ja sanoin millon pitää mennä. Normaalisti mä vaan huudan sängystä et ylös, pue, syö ja sit ku sen pitää mennä.

Olin hyväntuulinen, sosiaalinen jopa hymyileväinen ja nauravainen aamupäivän ja oikeastaan päivänkin ajan, kunnes en enää kyenny pysyy hereillä ja nukahdin, en tie nukuinko liian kauan vai mikäs piru oli ku herättyäni olin perseelle ammuttu karhu ja päätäki särki mukavasti.

No eikös lapseni sattunu tulemaan kotiin ja alkuun meniki ihan jees, mut sit se alko kärtää jotain ja mie sanoin sille ei, koska mulla särkee päätä ja olen pahalla päällä. No ei vissii uskonut vaan alko jankkaamaan ja no siitä seuras äidin räjähdys, eli tämä ihana huuto. Tottakai pyysin anteeksi sen jälkeen ja sanoin, että varoitin. Mutta en halua olla tämä äreä ja huutava äiti. Tää masennus on istuttanu muhun jonkun huono äiti syndroomaan, et mä peilaan itseeni aivan älyttömästi muihin vanhempiin ja olen todella kriittinen omaa vanhemmuuttani ja tekemisiäni kohtaan.

Toinen ongelma on tosiaankin tämä mun mielialojen ja tunnetilojen vuoristorata, syön siihen mielialaa tasaavaalääkettä ja se on poistanu multa ne kauheat raivokohtaukset ja hillittömät itkukohtaukset.
Mutta kyl mua ärsyttää tämäkin et ne saattaa seilata päivän aikana sieltä hyvästä, sinne täysin huonoon. Eli aamulla olen onnellinen ja illalla haluun vaan piiloon pahaa maailmaa.
Tottakai tunnetilojen vaihtelut on normaaleja, mutta tää just et ne heittää ihan laidasta laitaan, niin musta tää ei ole normaalia ja tää on todella kuluttavaa, joten syö mun niitä vähäisiäkin voimavaroja entisestään.

Vaikka tosiaan tänään juuri kaverille sanoin, että alkaa lääkitykset ilmeisesti purra, koska oon kuitenkin löytäny mun naurun uudelleen sekä sen puheliaisuuden. Mä puhun ja nauran paljon ja ne olivat hukassa tässä ja nyt ne alkaa tulemaan takaisin.

Päivä kerrallaan ja tänään on näköjään tälläinen päivä, ehkä nuo aikaiset aamuherätykset ei vaan oo viel mun juttu, koska niistä seuraa kuolema päivällä, josta seuraa ärrimurri.