Mistähän sitä aloittaisi

Oon blogia harkinnu pidemmän aikaa, mutta mulla ei ole konetta vuoteen, joten se on oikeastaan tyssänny vähän siihen. No nyt minulla on kone ja blogi ja loppu onkin sitten täysi arvoitus.

Alkuun varmaan kai ois hyvä ehkä kertoa jotain minusta tai taustoista kai, en ole ihan varma, mutta lähden nyt liikkeelle kuitenkin siitä.

Olen 30 nainen, yhden lapsen yksinhuoltaja, eronnu n.2vuotta sitten, sinkku. Sairastan tällähetkellä vakavaa masennusta ja olen opinnoistani sairaslomalla, vaikka valmistuminen olisi häämöttäny kulman takana, niin oli pakko kerranki kuunnella itseä ja puhaltaa peli poikki. 
Masennusta olen sairastanu keskimäärin puolet elämästäni, eriasteisina ja välillä ollu pidenpiä oireettomia tai no parempia kausia. 
Minulla on epäilty kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja se on kumottu ja taas epäilty, mitään muuta diagnoosia en ole koskaan saanut kuin masennus ja ahmishäiriö. Mua on hoidettu lääkkeillä ja keskustelulla ja olen myös ollu pidempiä aikoja ilman lääkkeitä (vuosia), koska menetin uskoni lääkkeisiin ja hoitoon jossakin välissä. 
Nyt olen ehkä viimeinkin osaavissa käsissä tai ehkä viimeinkin olen kuitenki jaksanut taistella itselleni sen hoidon minkä tarvitsen, vihdoinkin mä alan saamaan terapiaa ja mut diagnosoidaan tai ainakin jotain sen suuntaista, kun tämä akuuttivaihe on saatu tasaantumaan.

Olen pitänyt jonku aikaa päiväkirjaa tai oikeammin tunnepäiväkirjaa ja varmaan tämä blogi tulee toimimaan myös osittain semmoisena. Mutta parhaiten kirjoitan tunteistani aina käsin, joten ei voi tietää, mut uskon, että ainakin pätkiä kirjoituksistani tulen tänne julkaisemaan. Ongelmani on vaan liika itsekriittisyys...

Tämä on kai yhdenlaista omaa terapiaa minulle, koska mielini on täysi kaaos ja yritän saada sitä selkeämmäksi, sekä löytää sen hukkaan menneen itseni ja oppia myös tältä matkalta jotain, koska uskon että kaikella on joku tarkoitus.