Tuomittuna kulkemaan

Nousin kanssa auringon meren rantaa kulkeemaan.
Ääretöntä katselin, jotain melkein aavistin.
Rakastuneet kulkee taas puiden alle käsikkäin.
Heidän näkevän sen näin, mitä vaille itse jäin.
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa ja seuraavaan.
Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta vaan.

Sydän kuulee puheen pään.
Näkyväiseen kiintymään ei silti tyydy pelkästään.
Miksei? En tiedä itsekään.
Se jokin, mitä odottaa, jos sen täällä kiinni saa.
Se tuskin on, mä tiedän sen Mun ikäväni arvoinen.
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa ja seuraavaan.
Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta vaan.

Tuo biisi soinut päässä monta päivää ja nuo sanat passaa kyl ainakin tällä hetkellä niin omaan elämään kuin olla ja voi. 
En tajua miks oon nyt näin rakkauden nälkäinen ja tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. 

Mun saikku jatkuu kevään ja valmistun siirty jonnekki tulevaisuuteen. Aattelin kyllä jos saisin tehtyä kaikki puuttuvat tehtävät tässä kevään aikana pois jaloista pyörimästä, niin syksyllä ois enää sit juur mitää. 

Mun vaan pitäs itelle kehittää päiviin muutakin ohjelmaa kuin kämpillä oleminen, jotain jolla saan sisältöä ja rytmiä päiviini. 
Haluaisin niin alkaa kulkeen salilla ja uimassa, mutta ei taida resurssit riittää siihen, Huoh miksi kaikki on niin kallista?

Nytki haluaisin mennä käy levillä viikonloppuna ku ystävä tulee, mutta kun ei ole rahaa niin ei ole rahaa, kyl aina välillä vituttaa olla köyhä. Toki oon tyytyväinen et rahat riittää laskuihin ja sen jälkeen saa viel ruokaakin, mutta silti. 

Positiiviset;
Pulkkamäki serkun perheen kanssa
Harry Potter muksun kanssa
Siivosin kämpän