Mä oon viettäny niin totaalista hiljaiselo niin blogin kuin elämän puolella. En oo oikeastaa tehny muuta ku ressannu, kattonu piirrettyjä, nähny kavereita, viettäny kummipojan kanssa laatuaikaa ja ettiny joululahjoja. Eli siis normaalia ja tylsää. Mun tatuoijaki sano et mulla ihan selkeesti liikaa luppoaikaa jos voin kattoa päivässä 6 disney leffaa :D
Oon myös yrittäny unohtaa, siinä kauhean hyvin onnistumatta, mutta taas tuntuu normaalilta ja seesteiseltä kuitenkin sen asian suhteen, mutta saas nähä miten sit käy joulun aikaa, varmaan tullaa törmäämään.
Ootan niin viikonloppua ja sitä kun pääsee mökille tekee joulua ja viettää mukelon kanssa laatuaikaa ja oman joulun, koska vien hänet sit ennen aattoa isälleen. Loppuviikosta teen ite kaikki laatikot, jopa maksalaatikonki, saas nähä miten käy :D toivottavasti tulee syötäviä.
Ja ravannu siis kaiken tän lisäksi psykologilla, nyt perjantaina saan viimein tietää mikä mul on vai onko mikää. Mutta meinaa hieman jännittää et mitäs sieltä tulee. Toisaalta niit testejä oli kiva tehä ja mun psykologille oli tosi helppo puhua, et sinänsä harmittaa ku ei enää sen kanssa jatku yhteistyö.
tiistai 16. joulukuuta 2014
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
broken heart
Joo niin siin kävi et ku nähtiin, niin eipä ne tunteet ollu mihinkään hävinnyt ja sattu niin prkleesti. Nyt on jo neutraalimpi olo, mutta vieläkin tekee kipeää ja tulee varmaan hetken aikaa tekemäänkin.
Mä vaan päätin että tunteistani en tule ikinä sanomaan mitään hälle, ellei hän tee eka liikettä jota epäilen suuresti. Mä vaan oon se ystävä, ikuinen kakkonen.
Muutenki koko viime viikko ollu suhteellisen alavireinen tai melkosen vuoristoratainen. Raha-asiat ressaa, vanhempien terveys ressaa, oma jaksaminen ressaa, koulun alotus ressaa, joten tuon nollaus viikonloppuna teki muuten hyvää, mut ku siit sai viel tän särkyneen sydämenki. Mut toisaalta ehkä parempi näin jos mä pääsisin pikkuhiljaa yli.
Onneksi mulla on kuite nuita ystäviä joilta saa tukea ja jotka aina osaa piristää mua. Mut mä haluan uuden karvasen vauvan ja koira sellainen, mun koirakuumeelle ei tehnyt yhtään hyvää viettää viikonloppua koirataloudessa ja viel ku mä sit hoidin sen koiran lenkitykset yms viikonlopun, niin voi luoja. Mua ei vittuttaa yhtää tarpoo lauantai aamuna kauheessa tuiskussa kun se koira oli siellä narun toisessa päässä, ei vaikka olin edellisen yön ryypänny aamuun saakka, niin silti se ei vituttanu.
Kauhee hinku ois kirjoitella jotain tarinaa keijusta, mutta ku halu on kovempi kuin se tekstin tulo tuolta aivoista ulos, aina välillä jotain pyörii jo mielenpäällä ja sitten se katoaa.
Mä vaan päätin että tunteistani en tule ikinä sanomaan mitään hälle, ellei hän tee eka liikettä jota epäilen suuresti. Mä vaan oon se ystävä, ikuinen kakkonen.
Muutenki koko viime viikko ollu suhteellisen alavireinen tai melkosen vuoristoratainen. Raha-asiat ressaa, vanhempien terveys ressaa, oma jaksaminen ressaa, koulun alotus ressaa, joten tuon nollaus viikonloppuna teki muuten hyvää, mut ku siit sai viel tän särkyneen sydämenki. Mut toisaalta ehkä parempi näin jos mä pääsisin pikkuhiljaa yli.
Onneksi mulla on kuite nuita ystäviä joilta saa tukea ja jotka aina osaa piristää mua. Mut mä haluan uuden karvasen vauvan ja koira sellainen, mun koirakuumeelle ei tehnyt yhtään hyvää viettää viikonloppua koirataloudessa ja viel ku mä sit hoidin sen koiran lenkitykset yms viikonlopun, niin voi luoja. Mua ei vittuttaa yhtää tarpoo lauantai aamuna kauheessa tuiskussa kun se koira oli siellä narun toisessa päässä, ei vaikka olin edellisen yön ryypänny aamuun saakka, niin silti se ei vituttanu.
Kauhee hinku ois kirjoitella jotain tarinaa keijusta, mutta ku halu on kovempi kuin se tekstin tulo tuolta aivoista ulos, aina välillä jotain pyörii jo mielenpäällä ja sitten se katoaa.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Listen to your brain. Your heart is an idiot.
No niin tänään on palautettu koululle paperit, että jatkan tammikuusta alkaen opinnot loppuun. Pitäisi vaan soittaa kuraattorille, että tavattaisiin ja sais vähä tietää millä aikataululla kevät menee. Mut ei edes ahistanu käydä koululla. Vaikka kylläkin jännittää että mistä mä kaivan sen motivaation.
Mun hoitajankin vaihtui viime viikolla, mutta ei haittaa koska mä tulin tosi hyvin toimeen tän uuden kanssa ja sen työote on kongitiivinen joten uskoisin että se sopii paremmin mulle. Nyt pidän kotona huolihetken joka päivä ja ajatuspäiväkirjan pito jatkuu edelleen. Tänään tehtii tietoisen läsnäolon harjoitus, mut mä nukahtelin sen aikana vähä väliä, et ei ihan ehkä menny niinkuin ois pitäny, mutta olin vaan niin väsynyt.
Alkoin tänään myös psykologin tapaamiset, joissa vähä tehää mulle diagnoosia, että mikä mulla on vai onko mitään. Sekin oli todella mukava nuori nainen, jolle oli erittäin helppo myös puhua. Tänään käytiin mun elämä läpi lasuudesta tähän hetkeen ja huomenna jatkuu lappulippusten täyttelyllä.
Perjantaina kävinki ottaa uuden leiman nahkaan ja juhlistaan ystävän valmitumista. Lauantaina mun ystävä tuli tähän meille ja sit käytii istumassa vähä iltaa ja sunnuntaina sit vaan hengailtiin ja innostuttiin laulaa singstaria. Lapsonen oli koko viikonlopun luokkakaverinsa luona. On se ihanaa ku jotkut jaksavat ja haluavat tuolleen ottaa.
Niin ja viime viikolla se järkki laitto tunteet kuriin ja no asiaan autto myös ehkä yks kaveri jonka kanssa keskustelin, niin silmät aukes ja järki astui taas voimakkaasti kuvaan. Vaikka toki myönnän että aina välil viel käy ajatuksissa, mutta tällä hetkellä voin sanoa että en tunne mitään. En sit tiedä miten käy ku nähään.
Mun hoitajankin vaihtui viime viikolla, mutta ei haittaa koska mä tulin tosi hyvin toimeen tän uuden kanssa ja sen työote on kongitiivinen joten uskoisin että se sopii paremmin mulle. Nyt pidän kotona huolihetken joka päivä ja ajatuspäiväkirjan pito jatkuu edelleen. Tänään tehtii tietoisen läsnäolon harjoitus, mut mä nukahtelin sen aikana vähä väliä, et ei ihan ehkä menny niinkuin ois pitäny, mutta olin vaan niin väsynyt.
Alkoin tänään myös psykologin tapaamiset, joissa vähä tehää mulle diagnoosia, että mikä mulla on vai onko mitään. Sekin oli todella mukava nuori nainen, jolle oli erittäin helppo myös puhua. Tänään käytiin mun elämä läpi lasuudesta tähän hetkeen ja huomenna jatkuu lappulippusten täyttelyllä.
Perjantaina kävinki ottaa uuden leiman nahkaan ja juhlistaan ystävän valmitumista. Lauantaina mun ystävä tuli tähän meille ja sit käytii istumassa vähä iltaa ja sunnuntaina sit vaan hengailtiin ja innostuttiin laulaa singstaria. Lapsonen oli koko viikonlopun luokkakaverinsa luona. On se ihanaa ku jotkut jaksavat ja haluavat tuolleen ottaa.
Niin ja viime viikolla se järkki laitto tunteet kuriin ja no asiaan autto myös ehkä yks kaveri jonka kanssa keskustelin, niin silmät aukes ja järki astui taas voimakkaasti kuvaan. Vaikka toki myönnän että aina välil viel käy ajatuksissa, mutta tällä hetkellä voin sanoa että en tunne mitään. En sit tiedä miten käy ku nähään.
Tilaa:
Kommentit (Atom)