Oon huomannut, että jos katon sarjoja useamman jakson peräjälkeen ne tulee jostain syystä uniin tai joku henkilöhahmo sieltä. Ja raskausaikana en voinu kattoa salkkareita olleskaa, koska näin painajaisia Taalasmaan Ullasta ja Seposta (tosin en kyseistä sarjaa seurannu sillonkaa, enkä näkyäänkään, mut olin majotuksessa kummitätilläni ja hän seurasi, joten pakosta jouduin kattoo).
Mut huomaan että jos mulla oikein ikävä vaikka jotain ihmistä näen hänestä usein unta. Myös mun epävarmuus ihmissuhteissa heijastuu usein uniini sekä välillä mun unissa esiintyy ihmisiä joiden kanssa en ole ollut tekemisissä välttämättä moneen vuoteen, kuten entisiä koulukavereita, samaten myös paikkoja joissa ei ole vuosiin käynyt. Joskus unissa tapahtuu myös asioita, joita ei ainakaa ole myöntänyt itselleen että niiden haluaisi tapahtuvan, mutta sen unen jälkeen saattaa asiaa ajatella eritavalla.
Maailman parhainta on nähdä unta josta et haluaisi edes herätä ja sit onki ihanaa jos vaikka käyt hereillä, mutta onnistut jatkamaan sitä unta mikä jäi kesken. Varsinkin ku mun masennus oli pahimmillaan, myönnän että välillä en halunut edes herätä koska musta oli niin ihana vaan nähdä unia, koska niissä mä olin onnellinen.
Ja syy miksi päädyin kirjottamaan tämmöisen postauksen on se, että on taas ollu kaks aamua jolloin en olisi halunnut herätä ollenkaan, en muista mitä unia olen nähnyt, mutta sen tien että ne on olleet hyviä, koska en halua herätä todellisuuteen.
Tänään anttilan liukuportaissa koin kunnon sydämentykytyksiä, koska katsoin eka että mun viikonloppuinen sänkyseurani nousi liukuportaita ylös, kunnes tarkempi katsominen osoitti ettei se ole näin. Mutta en ymmärrä miks mun sydän alkoi pamppailla niin järkyttävästi, koska me ollaan ystäviä joten mikä syys mun ois jännittää hänen näkemistään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti