Jaa oisko aika tehä taas tää mun pyhä päätös ja unohtaa miehet. Ei sillä että se ois kauhean hyvin onnistunut, mutta taas ainakin nää säädöt pois, koska tien et jos jatkan niin tää päättyy siihen että muhun sattuu ja pahasti.
Nytki edelleen mä järjellä ajattelen ja järki sanoo että se on näin, mutta ku on ne vitun tunteetkin mukana ja en enää edes sitä kiellä. Koska ja mun sydän läpättää ku näin tän ihmisen ja tuntu etten voi edes kattoa siihen het koska mä varmaan punastusin, niin kyllä mun täytyy tunteakki jotain sit. Voihan se olla vaa tämmöstä ihastusta, koska ihastun todella helposti, mut hei me ollaan tunnettu niin kauan joten miks vasta nyt?
Ja toinen selkeä, tunsin tunnetta mustasukkaisuus, mistä en yleensä kärsi, mutta tadaa nytpä näköjään kärsin siitäkin. Ja no tänä viikonloppuna meän välillä ei tapahtunu mitää muuta ku normaalia hengailua isommalla porukalla. Vaikka laitoin sit yöllä sille viestin ku olin lähteny et oisin halunnut käpertyä kainaloon nukkuun, niin vastas seuraavana aamuna että oisit aikasemmin sanonut. Mut tien et mun ei kannata tuosta aatella mitää sen kummempaa.
Lauantaina sitten istuimmekin iltaan naispuolisen ystäväni kanssa juoden viiniä ja puhuen, me puhuttiin aamu kuuten saakka kaikesta maan ja taivaan välillä ja myös tästä. Oikeastaan hän on eka kelle mä olen ääneen sanonut kasvoikkain että mulla on näitä tunteita ja hänki sano, et parempi lopettaa nyt kuin satuttaa itseään.
Eli nyt vaan unohtaa ja ottaa etäisyyttä, eli ei passaa nähä hetkeen.
Näin viime yönä niin kummallista unta tai oikeastaa ne henkilöt teki siit unesta niin kummallisen, ku siin oli kavereiden lapsia ja mökkinaapurin lapsia ja sit etäisempiä kavereita ja aivan random henkilöitä, mutta myös hän. Se oli jotain mystistä ja ei kyl mitää hajua mitäs mun alitajuntani mulle yrittää viestiä.
Tsemppiä! <3
VastaaPoista