ystävät/ystävyys

Oon vaan viime aikoina miettiny ystävyyttä ja kaveruutta ylipäätänsä, et mistä tietää onko se ystävyys aitoa ja molemmin puoleista, vai onko se vain yksipuolista. Ja sen et missä menee ystävän ja kaverin raja.
Olen sosiaalisesti erittäin lahjakas, suhteellisen avoinkin ihminen tiettyyn pisteeseen saakka ja tulen helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja näin olen tutustun myös helposti uusiin ihmisiin. Mutta hyvin harva ihminen kuitenkaan saavuttaa sen mun täyden luottamuksen.
Et voin sanoa et mulla on paljon tuttuja ja kavereita, mutta loppujen lopuksia ystäviä mulla ei kuitenkaan montaa taida olla.

Ja sit on se, että monesti oon miettiny sitäkin, että ku tuntuu usein että mä oon se joka ottaa yhteyttä kyselee kuulumisia monenkin ihmisen kohdalla joita kuitenkin pidän ystävänä, että onko se sittenkään ystävyyttä, vai olenko mä vaan vainoharhainen. Ymmärrän toki ettei nyt välttämättä päivittäin tarvi olla yhteydessä, mutta jos oikeesti ihmisestä ei kuulu mitää enneku ite oot laittanu sen viestin niin.
Itse myönnän sen että olen maailman huonoin soittamaan, et mulle on paljon helpompaa just laittaa whatsappissa viestii tai facebookin chätis tai txt. Et jotenki vaan se soittaminen ei oo mulle helpoin tapa ja joskus on myös niitä tilanteita, että en edes halua puhua puhelimessa vaan juurikin ennemmin kirjoitan asiani.

Toki tän masennuksen myötä mulla on myös niitä hetkiä, etten halua/jaksa olla tekemisissä ihmisesten kanssa muuten kuin virtuaalisesti ja sitten myös on niitä päiviä ku en millään tahtois olla yksin, mutta silloin on just helpoin olla ystävän kanssa, koska silloin mä voin vaan olla, mennä ja maata sen sohvalla ja mun ei oo edes pakko puhua mitää, voin vaan olla, riittää ku tiedän etten toinen on läsnä, koska joskus ainoa asia mitä tarvin on se toisen ihmisen läsnäolo ja ne ystävät ymmärrätävät sen.