Tunnelukot

Kerran yks hoitaja laitto mut tekeen tunnelukkotestin ja muistin sen tässä yks ilta ja tänään tein sitten uudelleen tuon testin. Tulokset ovat aika pysäyttävät ja allekirjoitan kyllä sieltä asioita ja laittelen niitä nyt tähän, siis kohtia mitä allekirjoitan tai mitä tunnistan itsestäni.

Epäonnistuminen
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee.

Rankaisevuus
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olet hyvin ankara itsellesi . Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi.

Riittämätön itsekontrolli
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olet impulsiivinen, annat mielijohteiden ohjata elämääsi. Sinun on vaikea hallita omia halujasi, tunteitasi ja mielen yllykkeitä. Et aina mieti tekojesi seuraamuksia, mikä saattaa sinut ongelmiin.Elämäsi on enemmän tai vähemmän kaaoksessa. Sinun voi olla vaikea ilmaista vihaasi rakentavasti, vaan se ilmenee raivokohtauksina ja sopimattomana käyttäytymisenä. Aloitat hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa.

Uhrautuminen
Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.

Vaativuus

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva

Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi. Elämä on suorittamista.

Kaltoin kohtelu

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva

Pelkäät, että ihmiset haavoittavat tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia

Emotionaalinen estyneisyys

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva

Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Uskot että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. 

Pessimistisyys

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva

Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. 

Oikeutus

Tunnelukon voimakkuus: vahva

Haluat että asiat menevät niin kuin sinä haluat. Sinun on vaikea hyväksyä vastustusta, kun haluat jotain. Haluat varmistua siitä että saat kaiken mitä haluat, miten haluat ja koska haluat. Tylsistyt ja pitkästyt helposti. 

Tunnevaje

Tunnelukon voimakkuus: vahva

Sinusta tuntuu että kukaan ei tyydytä rakkauden ja huolenpidon tarvettasi.Saatat välttää rakkaussuhteita, suhteet jäävät lyhyeksi tai sitten suojaat itseäsi ihastumalla henkilöön joka ei ole saatavilla. Saatat odottaa, että rakastettusi pitäisi lukea ajatuksesi ja osaisi automaattisesti tyydyttää hellyyden ja läheisyyden tarpeesi. Uskot ettet koskaan löydä elämäsi kumppania ja ettet ikinä saa tarvitsemaasi rakkautta.

Suojattomuus

Tunnelukon voimakkuus: vahva

Olet kova huolehtimaan. Murehdit  terveyttäsi, taloudenhoitoa. 

Ulkopuolisuus

Tunnelukon voimakkuus: vahva

Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. 

Vajavuus

Tunnelukon voimakkuus: keskivahva

Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan.

 

Riippuvuus

Tunnelukon voimakkuus: heikko

Et luota omaan arviointikykyysi. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa,muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. 

Tunnelukko                            Voimakkuus
Epäonnistuminen                     erittäin vahva
Rankaisevuus                           erittäin vahva
Riittämätön itsekontrolli          erittäin vahva
Uhrautuminen                          erittäin vahva
Vaativuus                                 erittäin vahva
Kaltoin kohtelu                        erittäin vahva
Emotionaalinen estyneisyys    erittäin vahva
Pessimistisyys                          erittäin vahva
Hylkääminen                            vahva
Oikeutus                                   vahva
Tunnevaje                                vahva
Suojattomuus                           vahva
Ulkopuolisuus                          vahva
Vajavuus                                  keskivahva
Riippuvuus                               heikko
Kietoutuneisuus                       heikko en löytäny mitää muhun sopivaa
Alistuminen                             ei tunnelukkoa
Hyväksynnän haku                  ei tunnelukkoa

Viikonloppuni mun

Viikonlopun vietin jo todella perinteisellä tavalla, eli mökillä ja ai että mä taas nautin. Todellista terapiaa nimittäin, luonto ja tärkeitä ihmisiä sekä nauramista ja keskustelua.
Mulle tuo luonto on terapiaa sekä aika perheen, ystävien ja suvun kanssa. Varsinkin kun tuo nauru on taas löytäny tien takaisin elämääni.

Ajatus ei oikeen kulje, mielialat heitelly taas tänään vähä laidasta laitaan tai oikeammin kaikki oli hyvin niin kauan ku hyppäsin auton rattiin ja lähin ajamaan kotiin, ajaessa oli taas liikaa aikaa ajatella ja mieliala kääntyi laskuun.

Sekavaa

Tänään ollu semmonen päivä, että hohhoijaa.

Oon itkeny ja naurana ja taas itkeny ja itkuun oon vaan saattanu purskahtaa siks et kädest tippu paperit lattialle. Ja sit oon vaan yhtäkkiä saattanu purskahtaa nauramaan, suorastaan pelottavaa. 

No onneksi sain itseni sen verran kasaan, että kykenen mennä koululle ja tekeen sen keskeytyksen. Nyt olen vuodenloppuun asti ja tutkin itseäni ja parannan itseäni.

On myös asia mitä mietin aina välillä, että miks mun kaik mies jutut kusee. Siis kelpaan panoksi ja kaveriksi, mut ilmeisesti musta sit oo tyttöystäväksi. Tosin olin pitkään kyl niin etten edes halunnut suhteeseen, mutta kävi se aina välil sillonki mielessä, et miks kukaan ei halua edes mun kanssa suhteeseen.

Nyt oon pikkuhiljaa jopa valmis parisuhteeseen, toki tässä tilanteessa en tie onko se edes järkevää, mutta niin eihän nuit ottajiakaan ole. Tein jonku tunnelukkotestin tässä keväällä kun olin vähä aikaa eri hoitaja, siinä mun yks tunnelukko oli sitoutumiskammo ja kuvauksena luki, että ihastun aina sellaisiin joita en voi saada. 

Musta on myös tullu vanhemmiten sekä eron, että muutaman sen jälkeisen miesjutun takia (joista ei tullut sit muuta ku sitä kaveruutta) niin todella kyyninenki ja pelkäänki rakastua tai heittäytyä edes tunteidenvietäväksi, en halua että muhun sattuu. Kaveri kyllä sanoin, että tällä systeemillä mä en onnea löydä ja hän on ehkä oikeassa.

Mä monesti järkeistän asioita ja en kuuntele sydäntäni vaan sysään tunteeni syrjään, joidenki mielestä mä olen jopa kylmä ihminen ja mä kuulemma näytän melkee aina tylyltä tuolla kulkiessani tai jossain ollessa, jos en ole kanssakäymisessä jonku ihmisen kanssa. Kai mulla on joku suojakuorikin sit vielä.

Täällä satoi eilen ensilumi ja mä ootin sitä ihan innoissaan ja siltikään en kyennyt nauttimaan siitä. Mä ootin vaan et oisin päässy tekeen lumienkeleitä ja lumiukon, no sit ku se lumi oli täällä maassa asti, oli jo yö. Ja tosiaan aamulla olin sitten niin väsynyt/maassa, että se lumi ei saanu mua piristyyn, joten en ole käynyt tekee perinteistä ensilumen lumienkeliä ja lumiukkoa tänävuonna ja seki harmittaa mua, koska en saanut edes sitäkään aikaan.

Mä taidan olla liian itsekriittinen ja syyllistä itseäni erittäin paljon.

Takki tyhkä

Erittäin osuvasti kuvattu

Tältä tuntui taas tänään

Ollu henkisesti erittäin raskas päivä tänään, ollu palaveria vähä kaikkien mahdollisten tyyppien kaa. Aamusta oli ensin koulukuraattorin ja sosiaalityöntekijän kanssa tapaaminen, mikä oli sinänsä positiivinen, mutta aina ne on kuitenki rankkoja.
Kuraattori suositteli, että keskeytän opinnot vuoden loppuun saakka ja hoidan itseni kuntoon ja en kyllä itsekkää ajatusta pahana pidä.

No sitten mulla oli tapaaminen lääkärin, mun hoitajan ja toisen sosiaalityöntekijän kanssa (joka tuli tapaamiseen paljon myöhemmin).
No tein taas BDI-testin, tehnyt sen viimeksi kaksiviikkoa sitten samalla lääkärille ja eipä nuo pisteet olla tuossa kahdessa viikossa muuttunu kuin kahdella, no tällä kertaa hän kuitenkin kävi mun kanssa läpi nuo vastaukset, niinku kuulunkin tai ainakin näin meille koulussa opetettiin. No siinä aikamme raatattu hän totesi et joo sun pisteet on 30 ja vaikee sanoa että mikä nyt on sitten masennuksesta johtuvaa ja mikä muusta.
Siin vaiheessa sain todellakin kerätä itteeni, etten purskaha itkuun. Koska tuli taas jälleen semmonen olo, et mä kuvittelen kaiken. Niinkuin tuli mun aikasemmankin hoitajan kanssa, hänestä minulla nimittäin ei ollut masennusta, vaan mun elämästä puuttui parisuhde tai olin muuten sairas.
Kuitenkin lääkäri päätti kirjoittaa minulle sairaslomaa lokakuunloppuun saakka, mut yllättäen mun tapaamiset hoitajana kanssa supistui vain kertaan viikossa vaikka tähän mennessä niitä on ollut kahdesti viikossa. Eli mun usko alkaa olemaan taas aika tiukilla, et ehkä mä vaan oikeasti olen hullu ja vika on vain minussa ja kuvittelen kaiken.

Mutta voin todeta, että mulla on maailman parhaat ystävät ja sukulaiset. Onneksi he jaksoivat kuunnella murheeni ja kummipoika tuli piristämään äitinsä kanssa mua. Kiitos heille erittäin paljon, koska ilman heitä olisin käpertynyt luultavasti vain sängynpohjalle ja vajonnut liikaa oman pääni sisään.

Vuoristorata

Mä tein ihmeen ja sain jopa raahattua itseni sängystä ylös 7:40 ja antanu itseni mennä sinne takaisin. Olin kerrankin normaali äiti ja etsin lapselle aamulla toppavaatteet ja huolehdin, et se söi ja sanoin millon pitää mennä. Normaalisti mä vaan huudan sängystä et ylös, pue, syö ja sit ku sen pitää mennä.

Olin hyväntuulinen, sosiaalinen jopa hymyileväinen ja nauravainen aamupäivän ja oikeastaan päivänkin ajan, kunnes en enää kyenny pysyy hereillä ja nukahdin, en tie nukuinko liian kauan vai mikäs piru oli ku herättyäni olin perseelle ammuttu karhu ja päätäki särki mukavasti.

No eikös lapseni sattunu tulemaan kotiin ja alkuun meniki ihan jees, mut sit se alko kärtää jotain ja mie sanoin sille ei, koska mulla särkee päätä ja olen pahalla päällä. No ei vissii uskonut vaan alko jankkaamaan ja no siitä seuras äidin räjähdys, eli tämä ihana huuto. Tottakai pyysin anteeksi sen jälkeen ja sanoin, että varoitin. Mutta en halua olla tämä äreä ja huutava äiti. Tää masennus on istuttanu muhun jonkun huono äiti syndroomaan, et mä peilaan itseeni aivan älyttömästi muihin vanhempiin ja olen todella kriittinen omaa vanhemmuuttani ja tekemisiäni kohtaan.

Toinen ongelma on tosiaankin tämä mun mielialojen ja tunnetilojen vuoristorata, syön siihen mielialaa tasaavaalääkettä ja se on poistanu multa ne kauheat raivokohtaukset ja hillittömät itkukohtaukset.
Mutta kyl mua ärsyttää tämäkin et ne saattaa seilata päivän aikana sieltä hyvästä, sinne täysin huonoon. Eli aamulla olen onnellinen ja illalla haluun vaan piiloon pahaa maailmaa.
Tottakai tunnetilojen vaihtelut on normaaleja, mutta tää just et ne heittää ihan laidasta laitaan, niin musta tää ei ole normaalia ja tää on todella kuluttavaa, joten syö mun niitä vähäisiäkin voimavaroja entisestään.

Vaikka tosiaan tänään juuri kaverille sanoin, että alkaa lääkitykset ilmeisesti purra, koska oon kuitenkin löytäny mun naurun uudelleen sekä sen puheliaisuuden. Mä puhun ja nauran paljon ja ne olivat hukassa tässä ja nyt ne alkaa tulemaan takaisin.

Päivä kerrallaan ja tänään on näköjään tälläinen päivä, ehkä nuo aikaiset aamuherätykset ei vaan oo viel mun juttu, koska niistä seuraa kuolema päivällä, josta seuraa ärrimurri.

Mistähän sitä aloittaisi

Oon blogia harkinnu pidemmän aikaa, mutta mulla ei ole konetta vuoteen, joten se on oikeastaan tyssänny vähän siihen. No nyt minulla on kone ja blogi ja loppu onkin sitten täysi arvoitus.

Alkuun varmaan kai ois hyvä ehkä kertoa jotain minusta tai taustoista kai, en ole ihan varma, mutta lähden nyt liikkeelle kuitenkin siitä.

Olen 30 nainen, yhden lapsen yksinhuoltaja, eronnu n.2vuotta sitten, sinkku. Sairastan tällähetkellä vakavaa masennusta ja olen opinnoistani sairaslomalla, vaikka valmistuminen olisi häämöttäny kulman takana, niin oli pakko kerranki kuunnella itseä ja puhaltaa peli poikki. 
Masennusta olen sairastanu keskimäärin puolet elämästäni, eriasteisina ja välillä ollu pidenpiä oireettomia tai no parempia kausia. 
Minulla on epäilty kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja se on kumottu ja taas epäilty, mitään muuta diagnoosia en ole koskaan saanut kuin masennus ja ahmishäiriö. Mua on hoidettu lääkkeillä ja keskustelulla ja olen myös ollu pidempiä aikoja ilman lääkkeitä (vuosia), koska menetin uskoni lääkkeisiin ja hoitoon jossakin välissä. 
Nyt olen ehkä viimeinkin osaavissa käsissä tai ehkä viimeinkin olen kuitenki jaksanut taistella itselleni sen hoidon minkä tarvitsen, vihdoinkin mä alan saamaan terapiaa ja mut diagnosoidaan tai ainakin jotain sen suuntaista, kun tämä akuuttivaihe on saatu tasaantumaan.

Olen pitänyt jonku aikaa päiväkirjaa tai oikeammin tunnepäiväkirjaa ja varmaan tämä blogi tulee toimimaan myös osittain semmoisena. Mutta parhaiten kirjoitan tunteistani aina käsin, joten ei voi tietää, mut uskon, että ainakin pätkiä kirjoituksistani tulen tänne julkaisemaan. Ongelmani on vaan liika itsekriittisyys...

Tämä on kai yhdenlaista omaa terapiaa minulle, koska mielini on täysi kaaos ja yritän saada sitä selkeämmäksi, sekä löytää sen hukkaan menneen itseni ja oppia myös tältä matkalta jotain, koska uskon että kaikella on joku tarkoitus.