Kävin eilen akuutti-tiimin lääkärillä ja hän jatkoi mun sairaslomaa vuoden loppuun saakka. Mutta koska mun tila on kuite kohentunut BDI-kyselyssä enää vain 16 pistettä ku viel kuukausi sitten oli 30, niin siirryn LKS psykiatrianpolin asiakkaaksi. Toisaalta mua ei sinänsä haittaa, koska ilmeisesti viimeinkin mua "tutkittas" eli saisin ehkä jotain diagnoosia ja mahdollisesti terapiaakin.
Nyt mun täytys vaan sit todellakin hoitaa itseäni kuntoon. Lääkärikin suositteli, että tutustuisin itsehoito oppaisiin, kävin eilen kirjastossa katteleenki sitä kirjaa mitä lääkäri suositteli, mutta se oli lainassa, mutta en jaksanut viel varata sitä.
Tää viikko on menny lapsen kanssa kotona, koska hän on ollu kuumeessa. Ollaan lähinnä katottu leffoja ja pelattu pleikkalla harry potter legoa. Ja nyt ku muksu on terve, niin meikälle iski sit yskä ja sen takia on kurkku kipeenä ku yskii.
Perjantaina menenki kattomaan ku entisen luokkakaverit saavat lakkinsa, koska he valmistuivat ajallaan (toisin kun minä). Olen toki onnellinen heidän puolestaan, mutta tietty itseä harmittaa ku ite en valmistunut.
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
"Loma" ohi
Lapsella oli tosiaan syysloma, joten hän meni isälleen ja mie menin serkkuni ja hänen avokin luo lomaileen Ouluun. Oli erittäin virkistävä loma. Sain jopa pari kertaa käytyä fribaamassa serkkujeni kanssa ja kävimpäs myös keilaamassa. Hauska laji, sitä vaan tulee harrastettua ihan liian harvoin.
Otin kyl erittäin lunkisti ja en ressannu mistää, enkä pahemmin murehtinu tai ajetellu mitää turhaa, mitä ois koton saattanu tulla tehtyä.
Mut voin sanoa, että kyl kotiinki on aina mukava tulla varsinki tuommosen reilun viikon poissaolon jälkeen. Varsinki ku sain tuon karvasen lapsenkin (kissan) mummolasta kotiin ja tietty tuon mun auringon sieltä isältään, vaikka toki me kävimme uimassa Edenissä viikolla tyvären ja hänen tätinsä kanssa.
Sit vaa arki iski vastaan heti näin sunnuntaina, pitää hoitaa heti maanantaina monta asiaa. Kyselee paljon maksaa autonhuolto, vaihtaa talvirenkaat autoon ja viiä papereita. Ja sit on tiistaina aika hoitajalle ja keskiviikkona lapsen koulussa palaveri, mitä ootan aika kauhulla ku vähä epäselvää mulle et minkä takia me nyt palaveerataan.
Otin kyl erittäin lunkisti ja en ressannu mistää, enkä pahemmin murehtinu tai ajetellu mitää turhaa, mitä ois koton saattanu tulla tehtyä.
Mut voin sanoa, että kyl kotiinki on aina mukava tulla varsinki tuommosen reilun viikon poissaolon jälkeen. Varsinki ku sain tuon karvasen lapsenkin (kissan) mummolasta kotiin ja tietty tuon mun auringon sieltä isältään, vaikka toki me kävimme uimassa Edenissä viikolla tyvären ja hänen tätinsä kanssa.
Sit vaa arki iski vastaan heti näin sunnuntaina, pitää hoitaa heti maanantaina monta asiaa. Kyselee paljon maksaa autonhuolto, vaihtaa talvirenkaat autoon ja viiä papereita. Ja sit on tiistaina aika hoitajalle ja keskiviikkona lapsen koulussa palaveri, mitä ootan aika kauhulla ku vähä epäselvää mulle et minkä takia me nyt palaveerataan.
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Voihan väsymys
En kestä tätä, oon koko ajan niin väsynyt. Nukun ihan helposti 11-12h ja silti väsyttää tai vaik nukkusin vähemmänkin, niin siltikin väsyttää. Saatan nukahtaa kesken telkkarin kattomisen tai lukemisen. Just ja just jaksaa kotihommat tehä ja siin se. Paitsi eilen koin jonku virta piikin ja jaksoin siivota kämpän ja tehä viel juustokakun. Sit en jaksa seurustella oikee ihmistenkää kanssa, kävin tätini luona kylässä niin luin vaan lehtee ja tein palapeliä, harvakseltaan keskustelin hänen kanssa. Onneksi on tuo pirpana, et sukulaiset (tädit) aina oottaakin enemmän sen näkemistä ja sen kans touhuamista ja mä meen siin sivussa.
Myös menee hermot exään, ku pitää tapella sen kanssa elareista ja sit otettiin aikoinaan kissa, koska hän halus ja no kissa jäi erossa mulle, koska se on lapselle tärkeä, mut exä lupas et se voi ottaa myös kissaa sinne silloin ku lapsikin tulee. No kummasti ei sen jälkeen ole ottanu ku laitto uuden emäntänsä kanssa kissan, vaikka ne kissat tulee keskenään toimeen hyvin. Niin nytki oisin tarvinnu kissalle hoitopaikan, niin ei voi tulla. Onneksi äitini lupas ottaa kissan vaikkakin joudun nyt sen sit asiasta tähen kuskaa erille paikkakunnalle, kun itse menen Ouluun. Kun taas exä ois sijainnut siel Oulussa.
Mut tosiaan voin taas vaan kehuu, et on mulla ihana ystävä/ystävät. Halus mut niin kovasti heille kylään, et kustantaa mulle polttoaineet (maksan osan takaisin kun kykenen), että pääsen heidän luokse.
Taloudellisesti todella ressaava tilannen, juurikin ku evä ei oo maksanu viime eikä tän kuun elareita. Ne rahat mitä sain alkukuusta meni laskuihin ja seuraavat tuleekin kuun lopussa, et vähä tosiaan tämmönen itkun sekainen tunnelma ollut viime aikoina. Koska mä ressaan rahasta ihan sikana. Haluan pitää luottotiedot kunnossa hinnalla millä hyvänsä. Et on kyl taas melkosta taiteilua tää talous, ku tippu kuiten ylipuolella tulost täs syksyllä, niin viel tämmönen pien sopeutumisvaihe päällä ja en oo viel kerenny saaha päätöstä, et saanko iltapäiväkerho maksuista helpotusta yms.
Tällä hetkellä voin sanoa vaan olevani niin pirun väsynyt elämääni. Onneksi kuite aina nuit valonpilkahuksiakin tulee.
Myös menee hermot exään, ku pitää tapella sen kanssa elareista ja sit otettiin aikoinaan kissa, koska hän halus ja no kissa jäi erossa mulle, koska se on lapselle tärkeä, mut exä lupas et se voi ottaa myös kissaa sinne silloin ku lapsikin tulee. No kummasti ei sen jälkeen ole ottanu ku laitto uuden emäntänsä kanssa kissan, vaikka ne kissat tulee keskenään toimeen hyvin. Niin nytki oisin tarvinnu kissalle hoitopaikan, niin ei voi tulla. Onneksi äitini lupas ottaa kissan vaikkakin joudun nyt sen sit asiasta tähen kuskaa erille paikkakunnalle, kun itse menen Ouluun. Kun taas exä ois sijainnut siel Oulussa.
Mut tosiaan voin taas vaan kehuu, et on mulla ihana ystävä/ystävät. Halus mut niin kovasti heille kylään, et kustantaa mulle polttoaineet (maksan osan takaisin kun kykenen), että pääsen heidän luokse.
Taloudellisesti todella ressaava tilannen, juurikin ku evä ei oo maksanu viime eikä tän kuun elareita. Ne rahat mitä sain alkukuusta meni laskuihin ja seuraavat tuleekin kuun lopussa, et vähä tosiaan tämmönen itkun sekainen tunnelma ollut viime aikoina. Koska mä ressaan rahasta ihan sikana. Haluan pitää luottotiedot kunnossa hinnalla millä hyvänsä. Et on kyl taas melkosta taiteilua tää talous, ku tippu kuiten ylipuolella tulost täs syksyllä, niin viel tämmönen pien sopeutumisvaihe päällä ja en oo viel kerenny saaha päätöstä, et saanko iltapäiväkerho maksuista helpotusta yms.
Tällä hetkellä voin sanoa vaan olevani niin pirun väsynyt elämääni. Onneksi kuite aina nuit valonpilkahuksiakin tulee.
 |
| Tuplasuklaajuustokakku |
maanantai 6. lokakuuta 2014
Apulanta
Olen viime viikkoina kuunnellut erittäin paljon Apulantaa, varsinki niit ihan ensimmäisiä levyjä ja nyt sitten tätä syytteitä ja selityksiä - 52 parasta kokoelmaa. Monien biisien sanat liippaa niin läheltä omaa elämää tai mielialaa/tunnetta. Tässä nyt pari biisiä mitä tänään oon kuunnellu uudestaan ja uudestaan.
Apulanta - Ihme
Albumi: Kaikki kolmesta pahasta (2012)
Liian moneen päivään ryhtynyt en oo mihinkään järkevään
Luulin et menetin kosketuksen, siihen mikä on tärkeää
Mistähän sen tietäää milloin on syytä huoleen,
kun huumorilla ei saa kuitattua enää kaikkee.
Ja ymmärtää tilanteen luonteen,
pelkään niin paljon että joskus vielä oon katkera, vanha ja yksin.
Kun vaihtoehdot näyttää loputtomilta, mutta aika on raskaampaa kuin koskaan ennen.
Tunnistan itsessä kaikki oireet, mitkä sopivat johonkin tautiin
Pitkään on kaikki ollut liian hyvin, joten on syytä mennä paniikkiin
Haluaisin hengittää vierasta ilmaa tänään, jonka tuoksussa on jonkinlainen luvattu maa.
Vaikka mä en sellaiseen usko,
pelkään niin paljon että joskus vielä oon katkera, vanha ja yksin.
Kun vaihtoehdot näyttää loputtomilta, mutta aika on käymässä loppuun.
Paremman puutteessa jokainen saa tehdä ihmeensä itse.
Herättää kuolleet ja sokean saattaa näkemään silmillä kerran sammuneillaan..
Ihmeeni sua kuinka kaipaankaan, etsin sua. Alkaa olla aikaa.
Paikalla et juokse askeltakaan, antaudu tai kaadan kummatkin.
pelkään niin paljon että joskus vielä oon katkera, vanha ja yksin.
Kun vaihtoehdot näyttää loputtomilta, mutta aika on käymässä loppuun.
Paremman puutteessa jokainen saa tehdä ihmeensä itse.
Herättää kuolleet ja sokean saattaa näkemään silmillä kerran sammuneillaan..
Apulanta - Muistijäljet
Albumi: Heinola 10 (2001)
Kaupungin äänet jo kuolleet pois
Jäljelle jääneet vain sirpaleet
Maalattuna kasvoilla on merkit kauneuden
Muistijäljet kuitenkaan ei peity alle sen
Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi
Rauta on kylmää vasten poskea
Kättesi jälkeen vereslihalla
Niinkuin polttomerkitty sä olit silmiini
Olet mulle liekit ja minä bensiini
Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi
Jäljelle jääneet vain sirpaleet
Maalattuna kasvoilla on merkit kauneuden
Muistijäljet kuitenkaan ei peity alle sen
Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi
Rauta on kylmää vasten poskea
Kättesi jälkeen vereslihalla
Niinkuin polttomerkitty sä olit silmiini
Olet mulle liekit ja minä bensiini
Sun kädessä on maailma
Missä mut tehtiin lasista
Aina jotain saa silti lahjaksi
Katsoo ei saa helvettiin
Koska se katsoo takaisin
Aina jotain saa vastalahjaksi
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
ystävät/ystävyys
Oon vaan viime aikoina miettiny ystävyyttä ja kaveruutta ylipäätänsä, et mistä tietää onko se ystävyys aitoa ja molemmin puoleista, vai onko se vain yksipuolista. Ja sen et missä menee ystävän ja kaverin raja.
Olen sosiaalisesti erittäin lahjakas, suhteellisen avoinkin ihminen tiettyyn pisteeseen saakka ja tulen helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja näin olen tutustun myös helposti uusiin ihmisiin. Mutta hyvin harva ihminen kuitenkaan saavuttaa sen mun täyden luottamuksen.
Et voin sanoa et mulla on paljon tuttuja ja kavereita, mutta loppujen lopuksia ystäviä mulla ei kuitenkaan montaa taida olla.
Ja sit on se, että monesti oon miettiny sitäkin, että ku tuntuu usein että mä oon se joka ottaa yhteyttä kyselee kuulumisia monenkin ihmisen kohdalla joita kuitenkin pidän ystävänä, että onko se sittenkään ystävyyttä, vai olenko mä vaan vainoharhainen. Ymmärrän toki ettei nyt välttämättä päivittäin tarvi olla yhteydessä, mutta jos oikeesti ihmisestä ei kuulu mitää enneku ite oot laittanu sen viestin niin.
Itse myönnän sen että olen maailman huonoin soittamaan, et mulle on paljon helpompaa just laittaa whatsappissa viestii tai facebookin chätis tai txt. Et jotenki vaan se soittaminen ei oo mulle helpoin tapa ja joskus on myös niitä tilanteita, että en edes halua puhua puhelimessa vaan juurikin ennemmin kirjoitan asiani.
Toki tän masennuksen myötä mulla on myös niitä hetkiä, etten halua/jaksa olla tekemisissä ihmisesten kanssa muuten kuin virtuaalisesti ja sitten myös on niitä päiviä ku en millään tahtois olla yksin, mutta silloin on just helpoin olla ystävän kanssa, koska silloin mä voin vaan olla, mennä ja maata sen sohvalla ja mun ei oo edes pakko puhua mitää, voin vaan olla, riittää ku tiedän etten toinen on läsnä, koska joskus ainoa asia mitä tarvin on se toisen ihmisen läsnäolo ja ne ystävät ymmärrätävät sen.
Olen sosiaalisesti erittäin lahjakas, suhteellisen avoinkin ihminen tiettyyn pisteeseen saakka ja tulen helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja näin olen tutustun myös helposti uusiin ihmisiin. Mutta hyvin harva ihminen kuitenkaan saavuttaa sen mun täyden luottamuksen.
Et voin sanoa et mulla on paljon tuttuja ja kavereita, mutta loppujen lopuksia ystäviä mulla ei kuitenkaan montaa taida olla.
Ja sit on se, että monesti oon miettiny sitäkin, että ku tuntuu usein että mä oon se joka ottaa yhteyttä kyselee kuulumisia monenkin ihmisen kohdalla joita kuitenkin pidän ystävänä, että onko se sittenkään ystävyyttä, vai olenko mä vaan vainoharhainen. Ymmärrän toki ettei nyt välttämättä päivittäin tarvi olla yhteydessä, mutta jos oikeesti ihmisestä ei kuulu mitää enneku ite oot laittanu sen viestin niin.
Itse myönnän sen että olen maailman huonoin soittamaan, et mulle on paljon helpompaa just laittaa whatsappissa viestii tai facebookin chätis tai txt. Et jotenki vaan se soittaminen ei oo mulle helpoin tapa ja joskus on myös niitä tilanteita, että en edes halua puhua puhelimessa vaan juurikin ennemmin kirjoitan asiani.
Toki tän masennuksen myötä mulla on myös niitä hetkiä, etten halua/jaksa olla tekemisissä ihmisesten kanssa muuten kuin virtuaalisesti ja sitten myös on niitä päiviä ku en millään tahtois olla yksin, mutta silloin on just helpoin olla ystävän kanssa, koska silloin mä voin vaan olla, mennä ja maata sen sohvalla ja mun ei oo edes pakko puhua mitää, voin vaan olla, riittää ku tiedän etten toinen on läsnä, koska joskus ainoa asia mitä tarvin on se toisen ihmisen läsnäolo ja ne ystävät ymmärrätävät sen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)